Klikkaa itsesi Mitron postilla-arkistoon tästä

Uusimmat kirjoitukset

3.7.2014Aikaansaannokseni Euroopan parlamentissaLue lisää »22.5.2014Populismi USA-kauppasopimuksella on pikkusieluistaLue lisää »21.5.2014Oikeisto voittamassa eurovaalit -- Uusi SuomiLue lisää »

Tiedotteet

Avoin kirje Venäjän Federaation presidentille

Share |

Tiistai 11.3.2014 - Mitro Repo


Mitro Repo: Avoin kirje Venäjän Federaation presidentille (11.3.2014)

Hyvä Vladimir Vladimirovitsh,

Muuan toimittaja kysyi viime viikolla Nato-kantaani. Otin aikalisän viikonlopun yli. Pohdin vastausta. Tässä se tulee. Arvelin sen kiinnostavan Teitäkin.

Asia ei ole helppo. Ukrainan kriisin keskellä se on vieläkin mutkikkaampi. Tiedän hyvin, että Nato herättää Venäjällä paljon pelkoa.

Itsekin olen ihmetellyt, miksi Neuvostoliittoa vastaan perustettu sotilasliitto jäi kummittelemaan Neuvostoliiton hajottua.

***

Osaselityksiä on monia. Länsi-Euroopassa tunnetaan yhä kiitollisuutta amerikkalaisia kohtaan heidän roolistaan natsivallasta vapautumisessa.

Saksalle Nato on kunniallinen tapa tehdä sotilasyhteistyötä ja pitää historian haamut aisoissa.

Itäisen Keski-Euroopan maat ovat yhä katkeria neuvostovallasta ja pelkäävät Venäjän aikeita.

Meillä Suomessa on perinteisesti kunnioitettu Venäjän tunteita asiassa, eikä ole juuri intoiltu Naton perään.

***

Sanon ensiksi, että mielestäni Nato on täysin väärä väline Ukrainan kriisin hoitoon. Meidän eurooppalaisten tulisi kyetä puhumaan ja tulemaan toimeen suoraan naapurimme Venäjän kanssa. Siihen ei Natoa tarvita.

Muutaman amerikkalaishävittäjän lennättäminen Puolaan tai sotalaiva Mustallamerellä ei nyt tuo turvaa kenellekään. Se vain lietsoo vanhoja pelkoja Venäjällä.

Uskon, että Nato on vanhentunut väline hoitaa asioita Euroopassa. Siksi en ole myöskään Suomen Natoon liittymisen kannalla.

Mutta: jos maani hallitus tässä tai jossakin vastaavassa tilanteessa arvioisi, että Suomi ei enää ole turvassa ilman Nato-jäsenyyttä, tukisin sitä lojaalisti. Kerron nyt, miksi.

***

Uskon Venäjän kansan rauhantahtoon.  Olen kaikin voimin yrittänyt saada läntisiä päättäjiä kuuntelemaan Venäjän painokasta viestiä 21.2. sopimuksesta lähtökohtana rauhaan.

En kuitenkaan ole enää varma, kannattaako enää yrittää parantaa muistia tehdyistä sopimuksista. Krimin tapahtumat koettelevat jokaisen Venäjän ystävän luottamusta tulevaisuuteen.

Krimillä on vahvat siteet Venäjään. Mutta niin on Ukrainallakin. Maakunnan kaappaaminen naapurimaalta kriisin sattuessa herättää Venäjän naapureissa eloon kaikki vanhat pelot ja muistot Stalinin julmasta imperialismista.

***

Lausun tämän varoituksensanan Teille Venäjän vilpittömänä ystävänä. Se, mitä Venäjä nyt tekee Krimillä, uhkaa murentaa kaiken sitä kohtaan tunnetun luottamuksen ja ystävyyden muualla maailmassa.

Euroopan ja Venäjän kansat seuraavat tilannetta Ukrainassa kauhulla. Vetoan valtiomiehen viisauteenne tänä kohtalokkaana hetkenä.

Kuunnelkaa ystäviänne älkääkä vain tahdottomia myötäilijöitä ympärillänne. Ukraina voisi parhaimmillaan toimia tulevaisuudessa koko Euraasiaa yhdistävänä rauhansiltana, eikä vain eroittavana kuiluna välillämme.

Olen pahoillani siitä, että meiltä poliitikoilta aivan liian usein puuttuu tarvittavaa ja välttämätöntä halua, tietoa ja kykyä hahmottaa ja ymmärtää toinen toistenne hengenmaisemaa ja sen taakse kätkeytyviä syitä, seurauksia ja tuntemuksia.

Me puhumme aivan liian usein toistemme ohi ja yli. Koska emme tunne itseämme tarpeeksi syvällisesti, ei meillä ole myöskään rohkeutta voittaa pelkoamme toisiamme kohtaan.

Me kaikki 47 eurooppalaisen valtion kansalaiset pohjoiselta Jäämereltä etelän Välimerelle ja lännen Atlantilta idän Uralin vuoristoon ojennamme anovat kätemme ukrainalaisten ja venäläisten sisariemme ja veljiemme puoleen. Meidän viestimme johtajillemme on rajalla Ukrainassa, ja rajan sillä ja tällä puolella seuraava:

Me kaikki yhdessä tervehdimme rauhaa ja tahdomme sanoa hyvästit aseille. Me kaikki odotamme ja tervehdimme ilolla sovitteluratkaisuja ja tahdomme sanoa hyvästit väkivallalle.

Vielä ei ole liian myöhäistä!