Klikkaa itsesi Mitron postilla-arkistoon tästä

Uusimmat kirjoitukset

3.7.2014Aikaansaannokseni Euroopan parlamentissaLue lisää »22.5.2014Populismi USA-kauppasopimuksella on pikkusieluistaLue lisää »21.5.2014Oikeisto voittamassa eurovaalit -- Uusi SuomiLue lisää »

Tiedotteet

Oikeisto voittamassa eurovaalit -- Uusi Suomi

Share |
21.05.2014

Viimeisin tilannekatsaus ennen eurovaaleja osoittaa, että Euroopan kansanpuolueen ryhmä (EPP) on saamassa enemmistön Euroopan parlamenttiin. Toiseksi suurimpana poliittisena ryhmänä parlamentissa jatkaisi näin ollen S&D -ryhmä.

Jo pitkään on rummutettu, että kevään eurovaaleista on tulossa todelliset muutosvaalit. Sitä, miltä Suomen ja Euroopan poliittinen kenttä lopulta näyttää, ei tiedetä ennen ensi sunnuntain varsinaista vaalipäivää ja äänten laskua. Kansahan sen päättää! 

Vaaligallupeja ja arvailuja vaalituloksesta on esitetty pitkin kevättä.  Syystäkin, sillä vaalien tuloksella on merkitystä. Ensi kertaa Euroopan unionin historiassa EU-komission puheenjohtaja tulisi valita sen poliittisen ryhmän toimesta, joka saa eniten euroedustajia kevään vaaleissa.

Meillä Suomessa mediahuomio on jostain syystä keskittynyt  euroskeptikkojen rymistelyyn.  He ovat koko Euroopan mittakaavassa kuitenkin vain sivuosassa – ja sekin rooli on jäämässä ilman todellista valtaa. Perussuomalaiset saavat taistella toden teolla saadakseen eduskuntakannatuksen perusteella sille oikeutetut kolme paikkaa Brysseliin. Media luo paineita ja vaatii sirkushuvinsa.

Tulisi katsoa kokonaisuutta: vaikka Suomessa demarit saavat kilvoitella varsin rauhassa kahdesta meppipaikastaan, on Euroopan mittakaavassa käynnissä  poliittinen uusjako! Parlamentin demariryhmä on saamassa lisää edustajia samalla, kun oikeistopuolueen edustajamäärä tippuu jopa viidenneksellä. Samalla ääriryhmät oikealla ja vasemmalla lisäävät kannatustaan.

Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että vaalit voittaa eniten edustajia saanut ryhmä. Koko parlamentti tulee tukemaan sen esittämää ehdokasta komission puheenjohtajaksi.

Kuinkahan moni äänestäjä on pohtinut asiaa tästä näkökulmasta raapustaessaan valitsemansa ehdokkaan numeroa äänestyslippuun?

Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ja sitä se hieman onkin. EU-neuvoston, joka lopullisen päätöksen tekee, ei nimittäin tarvitse valita parlamentin ehdokasta! Riittää, kunhan se ”ottaa vaalituloksen huomioon”. Menee vaikeaksi.

Luxemburgilainen entinen pääministeri Jean-Claude Juncker on nousemassa vahvoille komission johtoon. Lopullisesti asiasta päättävät toki EU-jäsenmaat. Lissabonin sopimuksen tuoman muutoksen myötä parlamentin ehdokasta ei voi täysin sivuuttaa. On selvä, että parlamentti haluaa saada äänensä kuuluviin. Se lopulta joko hyväksyy tai hylkää uuden komission. EU-demokratia toimii hyvin samalla tavoin, kuin kotimainenkin kansanedustuslaitoksemme.

Viime edustajakauden kaltaiseen vetkutteluun ei ole tämän hetken Euroopassa kuitenkaan varaa. Vuonna 2009 Euroopan parlamenttihan pitkitti komission hyväksymistä lähes puolella vuodella.

Asioiden laaja mittakaava ja merkitys on tärkeä tiedostaa. Suomessa olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsemme sentään äänestämään suoraan ehdokasta. Esimerkiksi Slovakiassa, Saksassa ja Italiassa äänestetään vain puoluetta – poliitikoista viis.

Eikö euroedustajalla muka olisi väliä? Väärin – jokainen edustaja on yksilö, jolla on omat verkostonsa ja kiinnekohtansa. Brysselissä kansallisilla puolueilla ei ole juurikaan painoarvoa.

Toisaalta Brysselin käytäviin ei voi vain hävitä viisivuotiskaudeksi ja ilmaantua jälleen kansan pariin vaalien lähestyessä. Itse ole nykyisen toimikauteni aikana pitänyt ensisijaisen tärkeänä tiedottaa, puhua ja selittää – uutiskirjein, puhein ja videoin – mielipiteistäni ja työstäni.

Näin someaikana kansalaiset ovat lähempänä poliitikkoja kuin koskaan aiemmin – pelkästään Facebookissa minulla on jo aktiivinen, yli 20 000 tukijan joukko, joka saa ensikäden tietoa työstäni ja ajatuksistani joko kännykkäänsä taikka tietokoneen ruudulle. Mikään ei kuitenkaan voita suoraa kontaktia. Olen pitänyt kunnia-asianani kiertää ja tavata mahdollisimman monia suomalaisia. Se on osa virallista EU-parlamenttityötä, sillä yksi viikko kuukaudessa on pyhitetty edustajatehtäville kotimaassa.

Tutkimukset ja gallupit – niin herkullisilta kuin tulokset monista kuulostavatkin – eivät ratkaise vaaleja. Vain kansa voi sen tehdä. Maltti on siis valttia, meppipaikkoja ei suinkaan ole vielä jaettu.

Kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen -blogissa 21.5.2014.

03.07.2014Aikaansaannokseni Euroopan parlamentissa
22.05.2014Populismi USA-kauppasopimuksella on pikkusieluista
21.05.2014Oikeisto voittamassa eurovaalit -- Uusi Suomi
14.05.2014Rasismia ja identiteettikriisiä -- Uusi Suomi
14.05.2014Työaika hampaankolossa -- Iltalehti blogi
14.05.2014Rasismia ja identiteettikriisiä -- Uusi Suomi
13.05.2014Teknologiset mullistukset vaativat uutta ajattelua -- Suomen Yrittäjien EU-vaaliblogi
12.05.2014Ikäpolitiikka otettava vakavasti -- Väestöliiton blogi
09.05.2014Time is ripe for diplomacy -- EPToday
08.05.2014Ikähaaste -- Uusi Suomi

Siirry arkistoon »